Faktat
Moro pitkästä aikaa!
Useimpien tiedossa jo varmaan on, että munuaiseni eivät aivan parhaassa terässä ole. Itse olen tiennyt asian jo vuodesta 2004, jolloin se todettiin. Olen ottanut tietoisen riskin jatkaessani uraani, itse asiassa lopettaminen ei ole käynyt edes mielessäni. Tätä ei ehkä ymmärretä, mutta jos on antanut koko elämänsä yhdelle ainoalle asialle, enkä pelkästään minä, vaan myös moni läheinen ihminen on joutunut uhraamaan paljon (eikä vähimpänä ne uskolliset fanit, jotka ovat kannustaneet minua vaikeinakin aikoina). En millään halua tuottaa näille ihmisille pettymystä.
Tämä oli myös syy siihen, miksi en kehittynyt haluamallani tavalla aloittaessani comebackin tekemisen. Ihmettelin välillä, kun pelkkä pohjetreenikin sai puuskuttamaan ja tuntui, ettei jaksa tehdä mitään. Mutta eihän se ole ihmekään, jos hemoglobiini tippuu tuolta 170 sadan pintaan.
Ensi tiistaina otetaan jälleen verikokeet, että nähdään missä tällä hetkellä mennään.
Treenit ovat jääneet aika vähiin viime aikoina, koska en saisi syödä kovin proteiinipitoista ruokaa. Yleensä munuaispotilaille suositellaan maksimissaan n. 70 proteiinigrammaa vuorokautta kohden. Kun kerroin lekurille syöväni 400g päivässä, ei hän liiemmälti pitänyt ajatuksesta :). Paino on luonnollisesti tippunut, en ole edes uskaltautunut vaa'alle.
Tänään kävin vaihteeksi treenaamassa, ja treenin päälle ampaisin vielä uimahallille sparraamaan poikien kanssa. Vähän painittiin ja potkittiin toisiamme :). Yllättävän hyvin olivat hommat vielä hanskassa. Kuka sanoikaan, että Supermassa on laiska ;)? Nappasin muutaman kuvan treenin jälkeen, harjoitukset ovat olleet kevyitä ja treenejä pari kertaa viikossa. Pienennytty on.
Lääkärit eivät tiedä tarkalleen, mistä tämä munuaishässäkkä johtuu. Olen kyllä avoimesti kertonut heille, mitä kehonrakennus tällä tasolla vaatii.
Mutta ei tässä auta kuin odotella tiistaita ja toivoa, että ei olisi tullut takapakkia. Kiitos kaikista kannustavista viesteistä. Vaikka tämä on todella raskasta aikaa minulle, olen valmis katsomaan kortit loppuun asti.
Useimpien tiedossa jo varmaan on, että munuaiseni eivät aivan parhaassa terässä ole. Itse olen tiennyt asian jo vuodesta 2004, jolloin se todettiin. Olen ottanut tietoisen riskin jatkaessani uraani, itse asiassa lopettaminen ei ole käynyt edes mielessäni. Tätä ei ehkä ymmärretä, mutta jos on antanut koko elämänsä yhdelle ainoalle asialle, enkä pelkästään minä, vaan myös moni läheinen ihminen on joutunut uhraamaan paljon (eikä vähimpänä ne uskolliset fanit, jotka ovat kannustaneet minua vaikeinakin aikoina). En millään halua tuottaa näille ihmisille pettymystä.
Tämä oli myös syy siihen, miksi en kehittynyt haluamallani tavalla aloittaessani comebackin tekemisen. Ihmettelin välillä, kun pelkkä pohjetreenikin sai puuskuttamaan ja tuntui, ettei jaksa tehdä mitään. Mutta eihän se ole ihmekään, jos hemoglobiini tippuu tuolta 170 sadan pintaan.
Ensi tiistaina otetaan jälleen verikokeet, että nähdään missä tällä hetkellä mennään.
Treenit ovat jääneet aika vähiin viime aikoina, koska en saisi syödä kovin proteiinipitoista ruokaa. Yleensä munuaispotilaille suositellaan maksimissaan n. 70 proteiinigrammaa vuorokautta kohden. Kun kerroin lekurille syöväni 400g päivässä, ei hän liiemmälti pitänyt ajatuksesta :). Paino on luonnollisesti tippunut, en ole edes uskaltautunut vaa'alle.
Tänään kävin vaihteeksi treenaamassa, ja treenin päälle ampaisin vielä uimahallille sparraamaan poikien kanssa. Vähän painittiin ja potkittiin toisiamme :). Yllättävän hyvin olivat hommat vielä hanskassa. Kuka sanoikaan, että Supermassa on laiska ;)? Nappasin muutaman kuvan treenin jälkeen, harjoitukset ovat olleet kevyitä ja treenejä pari kertaa viikossa. Pienennytty on.
Lääkärit eivät tiedä tarkalleen, mistä tämä munuaishässäkkä johtuu. Olen kyllä avoimesti kertonut heille, mitä kehonrakennus tällä tasolla vaatii.
Mutta ei tässä auta kuin odotella tiistaita ja toivoa, että ei olisi tullut takapakkia. Kiitos kaikista kannustavista viesteistä. Vaikka tämä on todella raskasta aikaa minulle, olen valmis katsomaan kortit loppuun asti.
1 Comments:
Tsemppiä Marko ja iso jaksamishali pieneltä wannabe-tytöltä! :D Sun juttujasi seuraillaan edelleen tarkkaan tällä suunnalla, jos vaan jaksat niin jatka kirjoittelua ihmeessä vaikka treenejä ei samaan tahtiin voisikaan vetää. Minusta ainakin olisi tosi kiva lukea vähän syvällisempää pohdintaa tästä kehonrakennuselämästä ja -maailmasta.
Ihan törkeän hieno oli se Pakkikselle linkitetty vapari. Huiii...
Lähetä kommentti
<< Home