Tanssii bodarin lailla

Houhou!

Torstaina siis lääkäri VIHDOINKIN soitti ja kertoi verikokeiden tuloksista. Muutama arvo oli huolestuttavan korkealla, esim. kreatiniini yli 800.
Proteiinin saannin vähentämisen (vanha koira ei uusia temppuja opi ja on siis syönyt liikaa valkuaista) lisäksi maito ja ruisleipä on jätettävä pois, sillä niistä kertyy mm. kalsiumia ja forforia elimistöön. Tämä harmittaa, sillä nuo ruoka-aineet ovat muutamia niistä, joista todella pidän.

Myös muut arvot olivat ottaneet vähän takapakkia, ei mitenkään hälyttävästi tosin. Hemoglobiini oli edelleen melko alhainen 113, eikä se tunnu nousevan millään, joten tällä kertaa tohtori määräsi vähän rautatabletteja vahvempaa lääkettä eli EPOa. Hyvät oltavat siis, kun hormoneitakin saa jo reseptillä ;). Mutta leikki sikseen, tarpeeseen tuo tulee, sillä happi on välistä ollut melko vähissä.

Ruokahalu on parantunut, tuntuu että on koko ajan nälkä (wow!). Mutta se taitaa olla ihan luonnollista seurausta siitä, että jonkin aikaa olen elänyt melko vähillä kalorimäärillä. Vointi onkin tuntunut paremmalta muutaman kuukauden takaiseen ähkyturvotukseen. Treenaamassa olen käynyt 2-3 päivän välein, tänään päivällä viimeksi, ja elleivät silmäni valehdelleet näytti kunto vielä suhtkoht hyvältä. Paino ei ole pudonnut niin paljon kuin pelkäsin, ja kun pitkästä aikaa uskaltauduin aamulla vaa'alle, pamahti näytölle pyöreät 117 kg! Tätä lääkärikin ihmetteli ja sanoi, tosin vippaskonsteja epäillen, että me bodarit olemme omaa luokkaamme lihasten ylläpidon suhteen ;) Tällaisessa tilanteessa kun keho on jokseenkin katabolisessa tilassa.

Viime viikkojen aikana olen miettinyt tulevaisuutta suuntaan jos toiseenkin. Kuten arvata saattaa, vähän tyhjältä tuntuisi elämä ilman kehonrakennusta. Koko identiteetin rakentaminen pitäisi ikäänkuin aloittaa alusta. No, ehkä tässä vielä jotain keksitään, pannaan vaikka munuaiset vaihtoon jos ei muu auta. Mutta kysymykseen siitä, olisinko valmis antamaan henkeni tämän lajin ja unelmieni puolesta on vastattava, tosin pitkän harkinnan jälkeen, että en olisi.
Lähimmäiset varmasti joutuvat koville, he ovat terveydestäni todella huolissaan, jopa enemmän kuin minä itse. Olen kerran jos toisenkin saanut avovaimolta kuulla hienovaraisia sekä ei-niin-hienovaraisia kehotuksia lopettaa. Hannalla kun kuulemma on suunnitelmia minun pääni menoksi vielä usean vuosikymmenen ajalle ;).

Jossain vaiheessa pitäisi vielä käydä ainakin pyörähtämässä Helsingissä, joko ennen toukokuuta, jolloin seuraavat verikokeet ovat tai sen jälkeen.

Liikunnasta puheen ollen on paremman puoliskon vallannut tanssikuume. Olisikohan sillä eräällä tanssiohjelmalla osuutta asiaan... Hanna on yrittänyt taivutella minuakin kursseille, mutta taidan jättää väliin, tämä keho kun tuskin tangoon taipuu. Tai vaikka taipuisikin, joutuisivat tanssiparin varpaat kovalle koetukselle. Ja jos pukemaan ylle asiaan kuuluvat kimaltavat trikoovetimet, muistuttaisin lähinnä pystyyn noussutta makkarankuoren sisään sullottua karjaeläintä ;)


Mutta kyllä mielestäni hyvin vedetty tanssi on kuitenkin hienoa katsella. Ja tottapuhuen, ei se harrastuksena ole sieltä huonoimmasta päästä. Monipuolisesta vartalon osien käytöstä, liikkuvuden parantumisesta ja kehonhallinnasta on muuten hyötyä kehiksen vapaaohjelmassakin. "Tanssii tähtien kanssa" -ohjelmaa on tullut seurattua myös siksi, että eräs tanssinopettajista on serkkupoika.