Juhlat ohi

Morjens!

Juhlat on juhlittu ja kunnialla selvitty. Eilen oli siskon lasten synttärit, joissa oli niin kova hulina, ettei siellä kauaa voinut olla. Talo oli täynnä 4- 7 vuotiaita vipeltäjiä, ja niitä katsoessa tuli taas mieleen, että ei minusta suurperheen isää saisi tekemälläkään, tsori vaan Vanhanen. Muuten kyllä tykkään viettää aikaa lasten kanssa, ja sovin kuulemma hyvin joukkoon ;).

Tänään oli isäinpäivä, ei tosin tarvinnut monessa paikassa vierailla, koska oma isä on Helsingissä ja molemmat isoisät jo haudassa. Appiukon luona kyläiltiin. Mies on vanha maratoonari, joka arvostaa yli kaiken kestävyyttä, sitkeyttä ja liikkuvuutta ja kun itse olen tälläinen lihamöykky, ei ihanteet urheilun saralla osu ihan yksiin... Molemminpuolinen kunnioitus on silti korkealla, ja hyvä niin. Lahjaksi vietiin kävelysauvat, joita ei kuulemma voi käyttää, koska ei ole vielä eläkkeellä. Katsotaanpa vaan, niin ei ukko malta olla vetämättä pientä spurttia illan hämyssä, sen verran innokkaasti opetteli oikeaa tekniikkaa ;). Ja oikeasti, sauvakävely ON todella tehokasta, ylpeys kannattaa heittää hattuhyllylle ja aamulenkillä napata sauvat kainaloon! Tuli muuten mieleen, että porukka näkyi sauvovan enemmän Helsingissä kuin täällä Oulussa, miksiköhän?

Huomenna pääsekin kotisalille treenamaan, olen parina viime päivänä käynyt vain venyttelemässä ja vähän aerobista vetämässä, sillä napa vähän vihoitteli viime treenin jälkeen. Se on kuitenkin paranemaan päin. Aamulla pitäisi käydä myös verikokeissa, että näkee miten äijä voi. Veriarvoja kannattaa seurata aina silloin tällöin, keho kun joutuu koville tässä lajissa.