Hymyssä suin

Hellouta!

Tässä viikon kuluessa olen melkein joutunut juoksemaan pakoon ihanaa vaimoani ;). Paitsi että tuon kauniimman puoliskon loppumaton tanssi-innostus ei totisesti anna minullekaan rauhaa, on tämä lisäksi saanut ärhäkän annoksen bodimiehen painajaista eli vauvakuumetta. Toissa lauantaina näet vietettiin kastejuhlia, joissa kaveripariskunnan pienelle vilkkusilmäiselle nyytille annettiin komea nimi. Jälleen siis yksi bodari, joka ei jäänytkään vaille jälkikasvua ;).

Pikkujäbä oli minustakin oikein potra, mutta sanokaapa mikä noihin naisihmisiin menee pilttien läheisyydessä? Ne taantuvat itsekin imeväisten tasolle, alkavat leperrellä sekavia ja muikistelevat kasvolihaksiaan tuolle kaljua michelin-ukkoa muistuttavalle miniatyyri- ihmiselle. Ja jos vaippaveikon kasvoilla sattuu vilahtamaan pienikin hymyntapainen, siitäkös he vain innostuvat!

Kuten arvata saattaa, levisivät myös Hannan suupielet pikavauhtia tämän ihastellessa tuota pientä tunnelataamoa :). Ne kohosivat kohoamistaan, ja olivat lopulta korkeammalla kuin Hangon keksin vähemmän tunnetulla isoveljellä, joka pari vuotta megabulkattuaan sai tarpeekseen tympeistä poskikrampeista, ja puri leuat niin tiukasti yhteen, että kieli jäi puristukseen ja halvaannutti posket jättäen kasvoille pysyväksi ilmeeksi hurjan jokerinnaamiota muistuttavan irvistyksen.
Hannan hymyn sulattamat suupielet sen sijaan pysyivät koholla aina seuraavaan iltaan saakka, jolloin kramppasivat. Mikä huolestuttavinta, tuosta päivästä asti neidin silmät ovat loistaneet tavallistakin kirkkaammin. Se jos mikä saa kylmät väreet kulkemaan selkääni pitkin. Mihinköhän tässä vielä joudutaan... ;)

Tuli muuten mieleeni, että kestävyys on noussut uudelle tasolle lääkityksen myötä. EPO on myös selvästi virkistänyt oloa näinkin lyhyen käytön jälkeen, mikä saa toivomaan, että voisin vihdoinkin heittää hyvästit lähes krooniseksi kehittyneelle väsymykselle. Ne meikäläisen kuuluisat, pienen ikuisuuden kestävät päiväunet ovat siis lähestulkoon historiaa :).

Tässä sen kunniaksi paljon puhuva kuva muutaman viikon takaisesta akuutista tilanteesta sohvalla, johon olin autuaan tietämättömänä väsähtänyt hirsiä vetelemään. (Näky varmaan on syöpynyt jokaisen meikäläisen tavat tuntevan mieleen) ;).
IN MEMORIAM :









DAYDREAMING