Light contact...

Matsi on ohi, ja voitto tuli tuomariäänin 2-1.
Ilman haavereita ei tietysti selvitty, minulla meni pikkuvarvas poikki ja reisi turposi melkoisesti, vastustajalta taas murtui nenä kolmesta kohtaa. Olikin melko huvittava tilanne, kun törmäsimme toisiimme ottelun jälkeen oys:n päivystyksessä.

Minä ja vastustajani Tuomas oys:ssa, no hard feelings :)





Kaksi ensimmäistä erää menivät ihan ok, jaksoin tehdä aloitteita ja liikkua. Kolmannessa erässä kunto loppui totaalisesti, olin ottavana osapuolena aika lahjakkaasti. Matsin jälkeen olin aivan uupuntut, olivat kyllä elämäni pisimmät 3x2 minuuttia ja minuutin tauko erien välissä tuntui sekunnilta. On aivan eri asia ottaa treeneissä sparria vaikka useammankin erän verran, oikeassa matsissa tempo on niin erilainen.


Tässä pari kuvaa matsin tiimellyksestä. Näin ei siis pidä tehdä, kädet tulisi pitää ylhäällä, mutta helpommin sanottu kuin tehty.








Voittajan julistus.










Helkkarin väsynyt mutta onnellinen.


Me voittajat: minä ja seurakaverini Juki. Kumpikin oteltiin eka
kertaa, Juki full contact-säännöillä.








Kiitos kaikille DVD:n tilanneille, pistän ne maanantaina tulemaan ilman sen kummempia ilmoituksia.

Viimeinen ateria

Kisoihin kaksi tuntia aikaa.
En olisi uskonut, että sitä näin paljon jännittää, mutta se täytyy vain muuttaa positiiviseksi asiaksi. Onneksi olen niitä tyyppejä, joka kisapaikalle tullessaan muuttuu aivan toiseksi ihmiseksi.

Tässä kuvassa syön viimeistä ateriaa ennen kisaa: pari siivua ranskanleipää, vähän tonnikalaa, Alpro soijajuomaa ja yosaa.


Tässä illan työvälineet.

Uusi alku

Tervehdys kaikille!

Tästä eteenpäin kerron taas kuulumisiani täällä blogissa ja vastailen kysymyksiin. Blogille pitäisi varmaan keksiä uusi nimi, mutta mietitään sitä vähän myöhemmin...

Paljon on tapahtunut sen jälkeen, kun viimeksi olen tänne kirjoittanut. Kesäkuussa alkoivat dialyysihoidot OYS:ssa, ja nyt niistä onkin tullut jo rutiinia. Voi olla, että pian saan laitteen kotiin, mikä helpottaa elämää huomattavasti, sillä ainoa asia joka tässä häiritsee, on aikataulujen passaaminen OYS:n kanssa.

Lajikin on vaihtunut potkunyrkkeilyksi, mutta täytyy sanoa, että vieläkään en ole luopunut aikeista kilpailla joskus kehonrakennuksessa. Ei tosin vielä seuraavaan 3-5 vuoteen, eikä se ole päällimäisenä mielessä, vaan jossain tuolla syvällä mielen pohjalla. Sillä kun teet jotain 18 vuotta lähes 24/7, niin ei siitä hevillä luovu. Nyt kuitenkin mennään potkunyrkkeilyä sata lasissa. Kirjoittelen sitten sunnuntaina, miten matsissa kävi ja laitan kuvia, jos kauniimpi osapuoli niitä kannustukseltaan ehtii ottamaan :) Tässä pari posekuvaa nykykunnosta, eli painoa on n. 90kg


Tästä painosta pitäisi pudottaa vielä n. 20kg, sillä minun mittaiseni ottelijat ovat 70-75kg:n painoisia. Sitten onkin tultu painossa 70kg alas, kai siitä pitäisi jo saada vuoden laihduttaja- titteli :)

Paremmat kuvat jäivät kännykkään, kun en saanut niitä koneelle.
Toivottavasti kuvien pornahtavuus ei loukkaa ketään ;)