Kauhua!

Tere,

Pidin tänään kuitenkin vapaapäivän vastoin suunnitelmia. Aamulla tuntui olevan sairas olo, mutta nyt se on jo tasaantunut. Jalat on sen verran hyvin kipeänä edelleen, että on parempi antaakin lepoa. Niinhän se on, että raskas treeni alentaa aina vähän vastustuskykyä, pääsee taudit iskemään helpommin. Päätin, että treenaan nyt vain ma ja ti, ke lepoa (valmistautumista to:n leikkaukseen). Jos olisi vetänyt neljä päivää treeniä putkeen, olisi voinut tulla ylikunnon poikasta, ja siinä tilassa keho käyttää energian siitä parantumiseen ja se taas pitkittää leikkaushaavan parantumista.

Olen tässä miettinyt kaikkea mahdollista, mikä voisi mennä pieleen. Anestesia epäonnistuu, ja olen tajuissani leikkauksen aikana. Tai sitten unilääkettä tulee yliannostus. Tai lääkäri leikkaa jonkun hermon poikki ja koko alapäästä lähtee tunto...Huhhuh. Ei kai se auta kuin ristiä kädet ja panna ne peukut pystyyn.

Sitten mietin tuota sänkypolitiikkaa. Ja siis ihan siltä kantilta, että pitäisi ostaa tänne kunnon peti, voi nimittäin nouseminen lattialta olla leikkauksen jälkeen vaikeaa. Sänky pitäisi sitten jossain vaiheessa kuljettaa Ouluun, sillä sielläkään ei sänkyasiat ole ihan kunnossa. Vanhemmat kyllä lupasivat ostaa joululahjaksi kunnon parisängyn, ollaan nimittäin tähän asti nukuttu sellaisilla ikivanhoilla eripari-sängyillä. Viimeksi kotona ollessamme kävi kuitenkin niin, että siinä yöpuulle laittaessani asettauduin ihan nätisti makuulle, jolloin kuului ilkeä rasahdus ja patja tippui alas. Tai ei tippunut kokonaan, vain siitä keskeltä oli mennyt lauta poikki ja niin olin siinä sitten aikalailla mutkalla. Kesti vähän aikaa tajuta, että mitä hel...? Vaikeuksia tuli sitten ylöspääsyn kanssa, kun toinen siinä vieressä ei naurultaan pystynyt paljoa auttamaan, joten useampikin lauta rapsahti siinä ähellyksessä. No, ei siinä sitten enää nikkarointi sänkyvanhusta auttanut, otettiin vain ne laudat kokonaan pois ja patja lattialle. Siihen jäi ne sängyn reunat ylös, eli siitä syntyi ikäänkuin karsina, mikä kuulemma sopiikin minulle oikein hyvin...

Kipeät jalat

Huhhei!

Se oli ihan yhtä järkyttävää kuin odotinkin, herääminen aikaisin aamulla. Mutta kyllä se siitä lähti, kun sai vaan itsensä kammettua ylös sängystä. Tai itse asiassa lattialta, meillä ei täällä kämpässä sänkyä olekaan, patja lattialla minulle ja kuoppainen sohva Hannalle. Parvisänky kyllä olisi, mutta ei siellä uskalla nukkua, ties vaikka tippuisi alas...

Kylläpä on tänään ollut jalat mukavasti kipeinä, tulee aina hyvä mieli kun tuntee työnsä tulokset. Päivä vierähti Uncle Samin liikkeessä, sain Jyriltä mukaan muutaman uuden paidan ja housut. Eiköhän treeni kulje taas entistä paremmin. Taidan treenata nyt usean päivän putkeen, kun torstaina tulee sitten se vähän pitempi tauko leikkauksen vuoksi.

Jalkatreeni

Etureidet.
Pitkästä aikaa tein jalkakyykkyä vapaalla tangolla, se ottikin mielettömän hyvin reisiin. Sarjapainoista ei tällä hetkellä ole hirveästi kerrottavaa... Prässiä, hackia ja askelkyyykkyä käsipainoilla. Tänään oli jälleen pakkotoistoja ja autettuja negatiivisia ohjelmassa. Kunnon päiväunetkin ehdin vetää, kolme tuntia, tuli sitten edellisiltäkin päiviltä.
Eipä sen kummempia, aamulla järrrkyttävän aikainen herätys yhdeltätoista. Öitä kaikille!

Uncle Samissa huomenna...

Elikkä huomenna siis olen klo 12-16 uuden Uncle Sam- liikkeen avajaisissa paikalla. Kauppa on Kampissa Olavinkatu 1:ssä, tulkaahan tsekkaamaan, on kuulemma hyviä avajaistarjouksia! Myynnissä on myös Supermassa DVD:tä, kirjaa, pipoja ym.
Ei sitten kannatta välittää, jos olen vähän haudasta nousseen näköinen, on nimittäin treenit vielä edessä tälle illalle eli yöllä ei unta ehdi kovin paljon saada... Treeneistä vielä myöhemmin lisää.

Vapaapäivä

Hiphei!

Talvi saapui pääkaupunkiin. Lumi tuntuu aina kesän jälkeen yhtä oudolta, se narskunta jalkojen alla, onneksi nyt saatiin nauttia lämpimästä syksystä vähän tavallista pidempään. Uutisten mukaan on etelään tulossa kylmin talvi kymmeneen vuoteen. Pitikin sattua, kun meikäläinen kerran kymmenessä vuodessa Helsingissä käy, niin eikös se sattunut kohdalle.

Minulla on siitä ihmeellinen kroppa, että se reagoi todella herkästi kaikkiin muutoksiin. Nyt kun olen ollut kuukauden paljon vähemmillä kaloreilla, ja muutenkin ottanut kevyemmin, on paino tippunut jo kahdeksan kiloa, ja kaikki paine lähtee lihaksista. Alan olla jo hoikka poika. Myös dietillä keho reagoi nopeasti vähäiseenkin aerobisen liikunnan määrän ja syömisten muutoksiin. Ja taas vastaavasti, kun alan syömään, niin turpoan kuin pullataikina. Eilisestä oli paino tippunut lähes kaksi kiloa, eli aamupaino oli 124 kg.

Tänäänkään ei ehtinyt nukkua päiväunia, johtuen siitä, että heräsin puoli viideltä. Auto piti käydä vaihtamassa talvirenkailla varustettuun malliin, farmari Nissanilla mennään sitten seuraava viikko. Vrrmmm... Minulla on näet sopimus Kerros-auto Oy:n (sijaitsee Herttoniemessä) kanssa, ajelen yhdellä viikon ja sitten vaihtoon. Ja huolto pelaa, mikä on hyvä, sillä autonlaittohommista ei pahemmin ole kertynyt kokemusta. Tosin korttikin on ollut vasta vajaat pari vuotta, mikä selittänee aina ajoittain ilmenevän halun hurjastella.

Tämä päivä oli siis vapaapäivä eli ei treeniä. Vuokrasin elokuvan nimeltä "Million Dollar Baby", olisikohan siinä jotain samaa hohtoa kuin Rocky- leffoissa, kumpikin kun on nyrkkeilyleffoja. Rockysta tulikin mieleen, tyttökaveri on aina tykännyt Sylvester Stallonesta, ja minussa on kuulemma jotain samaa? Hmmm... No urheilijoitahan me ollaan molemmat :)!

Hymy

Jepulis jee!

Mukava nähdä, että täällä on käynyt näin paljo porukkaa :)!

Aamupaino oli tänään aikalailla sama. Tulikin aikainen herätys, kolmeksi oli sovittu haastattelu Mayor'sille. No joo, aikainen ja aikainen, mutta siihen nähden että edellisilta venyi aina sinne kuuteen asti, kun oli kaikki syönnit syötävä. Aamupalan nappasin mukaan, mutta Hymy- lehden poijaat (haastattelija+kuvaaja) joutuivat silti odottelemaan, oli nimittäin melkoinen ruuhka. Ja kun täällä Helsingissä on liikennevalot joka viiden metrin välein, ja yleensä aina punaisena, meni matkaan puolet tavallista pitempään. No, haastattelu saatiin tehtyä ja kuvat napsittua, juttu ilmestyy ensi kuun lehdessä. Ei olisi pahitteeksi, jos laji herättäisi kiinnostusta ulkopuolistenkin parissa, vai mitä? Mielikuvat kun yleensä ovat mitä ovat. Nimimerkillä terveellisten elämäntapojen innokas puolestapuhuja.

Niitä terveellisiä elämäntapoja kaipaisi kyllä eräskin nimeltä mainitsematon henkilö, joka tänä iltana jälleen kerran soitti tuli per...n alla. Piti lähteä autolla hakemaan, koska ajokunto oli hänellä nähtävästi jäänyt jonnekin edellispäivän puolelle... Mutta olen kyllä aina ollut sitä mieltä, että mistään ei saa parempaa huumoria, kuin kuunnella humalaisten juttuja!

Päiväunet jäivät tänään väliin. Treenasin rintaa, liikkeinä penkkipunnerrus, jota ensin 120kg*12, 130kg*8, 140kg*6. Sitten 80kg ns. autettuja negatiivisia 10. Vinopenkkiä käsipainoilla 40kg*8, 42kg*8, 44kg*8 ja 32kg*10. Vipunostot vinopenkillä 24kg*8, 26kg*8. Sitten taljassa liikettä jonka nimeä en muista, ei siitä sen enempää. Sitten pulloveria 32kg*15. Olkapäille vipareita koneessa 5 sarjaa, en muista painoja, takaolkapäitä koneessa 5 sarjaa, emp, olkapääpunnerruskoneessa 3 sarjaa. Ei muuta.

Syysmyrsky

Morjens kaikille!

Ajattelin kirjoitella kuulumisiani tähän blogiin aina kisoihin asti, niin näette, miten ammattilaiskehonrakentaja täällä Suomessa elelee.

Tällä hetkellä minulla ja tyttäystävälläni asuinpaikkana on pieni yksiö Helsingin Käpylässä, Oulussa odottelee sitten se oikea koti. Katsotaan miten äijän käy. Välillä pitää tosin käväistä koti-ikävää helpottamassa, ja tietysti meidän kahta kissaa hoivaamassa.Kissat oli olosuhteiden vuoksi pakko jättää kotiin, sisko pitää niistä siellä hyvää huolta. Jos pienuutta ei oteta huomioon, on kämppä ihan hyvä. Naapureista ei ainakaan ole meluhaittaa, saa nukkua rauhassa niin yö- kuin päiväunetkin, kun suurin osa on seniorikansalaisia.

Tänään tulikin sitten nukuttua, kolme tuntia pamahti päikkäreihin ja enemmänkin olisi mennyt, sen verta väsynyt olo oli. Ja kun aamu alkoi vasta kahdelta, meni sitten treenikin vähän myöhäiseksi. Mutta ei auta, työt on tehtävä, oli aika mikä hyvänsä. Vuorossa oli takareidet: suorin jaloin maastaveto, istuen koukistus ja koukistus maaten. Tänään tehtiin sekä negatiivisia että pakkotoistoja, kaikkia liikkeitä kolme sarjaa. Sitten pohkeet, viisi sarjaa istuen. Vatsat: jalkojen nosto penkillä 2*50 kaksi sarjaa, sitten rutistusta jalat penkillä 2*50, taljassa naruilla rutistus 1*30*85, leuanvetotangosta roikkuen jalkojen nosto 1*30 ja keppitwisti 2 min.

Salilta palatessa iski myrsky. Tuuli puhalsi niin, että meinasi meikäläisenkin elopainolla varustettu veikko lähteä lentoon. Mutta hyvä vaan, ei kulunut niin paljon kaloreita kävellessä autolta kotiovelle tuulen työntäessä etiäpäin :)

Aamupaino oli tänään 125,7kg. Olen nyt kuukauden ajan syönyt paljon vähemmän kuin normaalisti ja treenannut kevyemmin, jotta keho saisi levähtää ennen kovia treenejä. Ne alkavat sitten joulukuun alussa, kunhan on toivuttu napatyräleikkauksesta. Sellainen leikkaus olisi siis tiedossa, viikon päästä torstaina iskevät veitsensä minuun, jälleen kerran... Pitää yrittää jaksaa antaa sen parantua, eli ei sitten treenejä muutamaan viikkoon. Pelkkä ajatuskin ahdistaa, kun jo pari päivää ilman salia tuo levottoman olon. Mutta onneksi minulla on hyvä hoitaja ;)

Fanitapaaminen tulossa pian

Tervehdys! Olen Helsingin Uncle Sam-myymälässä, Olavinkatu 1,
la 29.10. klo 12-16. Tervetuloa katsastamaan viimeiset kuulumiseni:)! Nähdään siellä!

Kuva kesältä 2005

Myöhemmin lisää kuvia ja myös värikkäitä kuvia.:) Ei tämä ole synkkää hommaa vaikka kovaa työtä onkin! Ennen kuin aloitan kirjoittelemaan mitä nykyään minulle kuuluu, historiaani voi käydä lukemassa kotisivuiltani!

just testing

Tänne aukeaa pian Markon blogi, josta voit lukea viimeiset kuulumiset treenaamisesta ja vaikka mistä! Pian!