Yleensä en näihin juttuihin kommentoi, mutta ettei minua ihan vastuuttomana idioottina pidettäisi, niin tehdäänpä selväksi eräs asia. Monessa paikassa on väitetty, että minulla olisi kovat kuurit päällä ja etten olisi oppinut mitään, enkä osaisi arvostaa sitä, että joku luovutti minulle munuaisen. Asia ei todellakaan ole näin.
Jos kaikki siirrännäisen saaneet eläisivät kuten minä, niin hylkimisiä tulisi varmaan puolet vähemmän kuin nykyisin. Teen kaiken, mitä tehtävissä on munuaisen hyvinvointia ajatellen:
- en polta tupakkaa
- en juo viinaa (join kännit muuten viimeksi vuonna -89 :)
- juon paljon vettä
- syön terveellisesti
- otan lääkkeet ajallaan
- mittaan verenpaineen kahdesti päivässä
- urheilen kuin hullu :)
Yksi asia täytyy myöntää: proteiinia saattaa edelleen olla vähän liian paljon, se 150 grammaa, sillä lääkäri suosittelee 100g. Mutta luulen, että tällä treenimäärällä se menee tarpeeseen (YLIMÄÄRÄINEN proteiini rasittaa munuaista) eli lihaksiin. Mutta syön kyllä vaikka 50g, jos veriarvot niin vaativat. Pyydän itse asiassa joskus saada käydä verikokeissa useammin kuin tarve vaatisi, jotta tiedän itse missä mennään. Pitääpä muuten muistaa seuraavalla käynnillä ottaa kopio testoarvoista ja laittaa tänne...
Silti, vaikka teen kaikkeni munuaisen hyvinvoinnin eteen, ei koskaan tiedä kauanko se pelaa. Siinä voi mennä vuosi, kymmen tai 30 vuotta. Niinkuin lekuri totesi, tästä kaupasta ei uusia varaosia saa, kaikki on käytettyjä :).
Ollessani siirtoleikkauksessa, pistin merkille, että suurimmalla osalla muista potilaista oli sokeritauti. Osa oli todella huonossa kunnossa. Mistä tuo sokeritauti niin monella nykyisin johtuu? Yksi suurimmista munuaisen vajaatoimintaa aiheuttavista tekijöistähän on aikuisiän diabetes, ja kyllä sekin on isolla osalla itse aiheutettua, ts. elintasosairaus. Monikohan siellä osastollakaan olleista on muuttanut ruokailu/liikkumistottumuksiaan?
Kuulin jälkeenpäin, että kun hoitajat olivat kuulleet minun taustoistani, heidän asenteensa oli muuttunut negatiiviseksi. Minulle ei meinattu antaa edes kipulääkettä, kun leikkauksessa tapahtunut virhe aiheutti kivuliaan virtsalekaasin, eli suomeksi sanottuna kusi meni vatsaan eikä virtsarakkoon. Hoitajat olivat puhuneet, että taas se haluaa jotain mömmöjä... Jokainen, joka tietää, mitä tuo lekaasihomma tarkoittaa, ymmärtää mistä puhun. Mutta sitten taas nämä tupakkaa polttavat, viinaa juovat ylipainoiset makkarapottutontut, jotka eivät jaksa kävellä edes vessaan hengästymättä ja jotka ovat itse sairautensa minun laillani aiheuttaneet, ovat lähes kunniakansalaisia.
Minulla ei edes tiedetä, mistä se tarkalleen ottaen johtuu, luultavasti korkeasta verenpaineesta, koska paino oli vuosia niin korkealla. Arvot olivat ennen dialyysia mitattaessa 220/170. Uskon itse, vaikka lääkäri ei siitä ollutkaan täysin vakuuttunut, että amfetamiinilla on ollut merkittävä vaikutus. Myös molempien vanhempien suvussa on ollut munuaisiin liittyviä sairauksia, äitini eno kuoli tähän samaan tautiin -70-luvulla. Silloin vielä elimistössä kiertävä vesi ja suolotkin kuulemma sekoiteltiin käsipelillä, hurjaa hommaa.
Se, että olen tällä hetkellä tässä kunnossa kuin olen, näyttää harmittavan joitakin ihmisiä, jotka eivät ole itse valmiita tekemään kuntonsa eteen juurikaan mitään. Tämä ei todellakaan tule helpolla. Jos eläisi edes viikon tällä rytmillä, niin suurimmalla osalla siinä pää leviäisi. Joskus sitä miettii, miksi rääkkään itseäni niin kovasti, mutta kyllä se tuo sisältöä elämään, puhumattakaan siitä, että pysyy kunnossa. Sitä paitsi, olen ihan hemmetin hyvä tässä hommassa ;)
Ja kuurittelusta vielä. Miettikkäähään nyt vähän, painaisinko 94 kiloa, jos minulla olisi jotain ylimääräistä kierrossa tai tekisinkö penkistä tiukkoja kutosia 110 kilolla? Eiköhän nämä em. lukemat menisi jotakuinkin näin: paino lähempänä 140 kg ja penkkikutoset reilusti yli 200 kilon.
Tulipas avauduttua :)
Tämä ihan siksi, että harmittaa suunnattomasti, jos ihmiset luulevat, etten osaisi arvostaa takaisin saatua terveyttä. Tiedän varsin hyvin, että joku on menettänyt henkensä ja minä olen saanut jatkaa normaalia elämää sen ansiosta. KIITOS SIITÄ SINULLE, kuka sitten olitkin.
PS: Alkuviikosta muutamia uusia kuvia ja yritetään saada videoitakin näkymään.